Jovelan karvakorvat esittäytyvät

Vihdoinkin esittelen näitä meidän otuksia kuvien kanssa!

Talouteemme kuuluu siis 2 koiraa, jotka ovat hienosti rodutettuina Ratonero bodeguero Andaluz, eli Andalusianrottaterriereitä. Rotupuhtausprosentista ei ole varmuutta, joten Kakkosemme eivät ole roturekisterissä. Rodukkaita tyyppejä silti kaikin puolin ja suosimme muutenkin mixereitä, jotka saavat yleensä pidemmän ja terveemmän elämän puhdasrotuisiin kavereihinsa verrattuna. Tässä siis Kakkosemme: Milo (takana) ja Mai (edessä)

Milo ja Mai-Mai (Maya) saapuivat meille Espanjasta 3 vuotta sitten. Espanjan aurinkoisemmasta talvesta saapuneet koirat pääsivät heti ihmettelemään Suomen kylmää ja lumista talvea. Kakkoset ovat siis pelastettuja koiria. Tässä vaiheessa voidaan hoitaa pois se kummallinen ajatus, että on hienompaa pelastaa kotimaisia eläimiä. Varmaan joillekin asia on näin, mutta me suomalaiset onneksi pidämme edes koiriamme keskivertoa paremmin, joten pieniä kodittomia koiria on suhteellisen ja onnellisen vähän. Olemme käyneet koiratarhalla, josta Kakkoset meille tulivat. Siellä muutama suomalainen yrittää pelastaa koiria kamalilta kohtaloilta ja kurjilta kuolemilta. Me halusimme pelastaa edes nämä kaksi, sisarukset, jotka olivat onnekseen törmänneet suomalaiseen koirapelastajaan ja siten päässeet avun piiriin.

Tässä kuvassa Mai on ollut Suomessa jo puolitoista vuotta. Möksällä vällyissä köllivä koira on enää muisto siitä arasta ja nälkiintyneestä luupussista, joka meitä häntä vispaten lentokentällä tervehti. Main veli Milo oli paremmassa kunnossa, mutta hyvin pelokas. Milo halusi olla ihmisten kanssa koko ajan, Mai tuskin edes noteerasi ihmisiä. Mai-reppana sai vielä Suomeen tultuaan suolistobakteerin ja olikin sitten tiputuksessa vain 2 päivää Suomeen tultuaan.

Nykyään molemmat voivat hyvin. Kaksi onnellista ja iloista koiraa, jotka seuraavat meitä kaikkialle - myös lomalla. Päiviemme ilo ja öidemme lämmikkeet ;oD Meillä nukutaan neljän tyypin läjässä. 

Nämä kaksi oli tarkoitettu meille ja meidät heille. Jos haluat lisää tietoa koira-adoptiosta, sitä löytyy täältä.

Sitten on vielä otuksemme oravaherra, joka asustelee työhuoneessani Ikean vaatekaapista tehdyssä häkissään. Sipsut, eli Siperian maaoravat tarvitsevat suuren häkin ja ulkoilua sen ulkopuolella. Oravaotuksemme asustelee tosiaan työhuoneessani, jossa viipottelu häkin ulkopuolella on turvallisempaa. Nuo kaksi rottaterrieriä eivät ole kovin lajiuskollisia, joten orava päätyisi salamana suuhun, se on aivan varmaa.

 Otuksen koti, Tikula

Tiku on nyt n. 2- vuotias jääräpäinen, utelias, syyskärttyinen, muuvuosilutuinen ja likimain käsikesy lemmikkiorava.

Lopuksi vielä hupaisa kuva tuosta Vällylän kuningattaresta (Mai rakastaa tyynyjä ja peittoja), jonka sirot jalat palelevat helposti ulkona. Maille on kokeiltu koiratossuja, jotka pysyivät jaloissa noin neljä askelmaa. Lisäksi Mai käveli niillä kuin humalainen hämähäkki. Isäntä osti Maille sitten vauvasukkia, jotta koira ei palelluta varpaitaan kovemmilla pakkasilla. Eilen tassuihin laitettiin vauvasukat ensimmäistä kertaa. Main ilme on sekä nolo että epäuskoinen. Että nämä jalassako pitäisi mennä ulos? Apua, mä kuaaalen häpeään! ;0D